leather'n lace

Otsikostakin joku tosi hyvän päättelykyvyn omaava voi keksiä että tänään mulla oli päällä nahkaa ja pitsiä. Vastakohdat ja hyvinkin erilaiset materiaalit luo kivoja kontrasteja minkä avulla asuihin saa helposti kiinnostavuuttaa. Muutama päivä sitten teille esittelemäni pökät pääsivät tänään koeajolle ja pakko kyllä sanoa että ovat kivan näköisyytensä lisäksi vielä todella mukavatkin! Tuo tänäänkin takaraivolla keikkuva nuttura on lähiaikoina kyllä ollut oikea pelastuskampaus, sen tekeminen kestää noin 30 sekuntia ja se onkin sitten ainoa hetki päivästä kun tarvitsee hiuksista huolehtia!:D

Laukkukaverina tänään sama kuin eilen, olen aivan rakastunut tuohon kirpparilöytööni! Sormus niin ikään kirpparilta, sekin kuuluu tämän hetken rakkauslistalleni.

Tässäpäs nyt teille sitten pällisteltäväksi sitä DIY projektia joka eilen aiheutti paljonkin turhaannusta ja harmia. Silloin ei oikein liimapyssy meinannut toimia (tekijässähän siis ei missään nimessä voi olla vikaa, hehheh:D), ja kiinnitysratkaisukin oli auki. Tänään kuitenkin paremmalla menestyksellä uudemman kerran yrittämään ja hienohan siitä kaiken säädön jälkeen tuli. Koru on siis tehty askartelukaupoista löytyvästä massasta, jota voi muotoilla kuten muovailuvahaa, ja uuniin laitettaessa se jähmettyy kovaksi. Paisto-operaation jälkeen suihkautin päälle hieman kiiltoa antavaa lakkaa ja palaset yhdistelin hopeanvärisen ketjun lenkeillä, missä pienet pihdit olivat voittamaton apu.  Kiinnityssysteemiksi lopun kaiken päätyivät mustat silkkinauhat, jotka solmitaan rusetille niskaan. Mitäs olette mieltä? :)

Tuota massaa jäi korun palaset muotoiltuani jäljelle pieni kikkare, josta tein avaimenperän toivottoman pienen avainnippuni löytämisen helpottamiseksi. Espanjaksi rakkautta julistava tekeleeni muistuttaa minua joka päivä rakkaastani, vaikka hän tällä hetkellä toisella puolella maailmaa asusteleekin.

Taas on itse tekemisessä rakkaus-jakso meneillään, tänään innostuin nimittäin ostelemaan kankaita oikein urakalla! Mikä siinä on että tykkään hipelöidä kaikkea kiiltävää ja kimaltavaa? Harakka esi-isänä? Kimallusten seurassa hujahti nimittäin tovi jos toinenkin Eurokangasreissullani. Mukaan tarttui kuitenki (ainakin toistaiseksi) vähän maltillisempia kankaita, tosin hirmu kivoja nekin. Lähdenkin tästä ompelukoneen ääreen..

Kirppistelyä

Tänään jaksoin nostaa unisen pääni peittojen välistä ihan aamuvarhaisella (eli klo9.30:D) ja lähteä parin rakkaan ystäväni kanssa kirppisreissulle Vallilan makasiineille. Perille saavuttiin ehkä puoli kahdentoista aikaan ja paikkahan oli jo tuolloin aivan tupaten täynnä! Alkoi välillä oikein ottaa päähän se meininki kun jurot suomalaisen vain rynnivät eteenpäin kyynerpäätaktiikalla eikä voida sanoa edes 'oho', puhumattakaan siitä maagisen 'anteeksi' -sanan käytöstä!

Tämän tytön ärsyyntynyt naamataulu alkoi kuitenkin pikkuhiljaa vääntyä hymyyn kun tajusin löytäneeni eräästä rekistä oikean aarteen: hyväkuntoisen, luonnonvalkoisen, ranskalaisvalmisteisen ja juuri minun kokoiseni villakangasjakun! Itselläni ei mitään tuon tyyppistä vaatekappalettani vielä kaapeistani löydy, joten tuo ihanuus on enemmän kuin tervetullut. Sen varmasti tulette näkemään vielä useammassakin asukuvassa.

Syksystä ja jo hiukan viileämpinä puhaltavista puhureista varmaankin johtuu se, että katseeni harhautui toiseenkin villakangasjuttuun, nimittäin shortseihin. Ja okei, juu, tiedetään, shortsit ei välttämättä ole mikään kaikkein käytännöllisin syysvaruste ainakaan täällä arktisessa Suomessa VAIKKA ne oliskin villakankaiset mutkunmutkun.... ne on vaan niin kivat! Ja lyömpäs vaikka vetoa että kyllä tällä hullulla ja ennakkoluulottomalla pääkopalla noidenkin pöksyjen ympärille jonkin (ainakin melkein) lämmin asukokonaisuus saadaan kasattua!

Lisäksi ostin yhden erään ihan perus miesten villapaidan ja kultaisen rannekorun joista en edes viitsinyt ottaa kuvaa. Ja ai niin! Kankaitakin löytyi ihan kiitettävästi, varsinkin isot palat valkoista ja mustaa pitsiä olivat siellä pöydällä varmasti ihan mua odottelemassa:)