Out of my comfort zone..

Jep, otsikon mukaisesti tein tänään jotain mihin en ole tottunut. Jotain erittäin extreemiä ja vaarallista. Jotain ennalta arvaamatonta! ..vetäisin päälleni jakun! hahhah sanotte te mutta totuus on se, että vaikka aika monipuolinen pukeutuja olenkin, en ikinä koskaan milloinkaan ole aikaisemmin sonnustautunut jakkuun. Tunne siis oli kieltämättä vähän hassu. Tuo kirpparilta löytynyt villakankainen yksilö oli siis kyseessä ja olisin halunnut yhdistää sen vaaleisiin lempifarkkuihini. Te jotka olette tottuneet suunnittelemaan asuja etukäteen tajuatte ehkä sen pienoisen hätäännyksen tunteen kun huomaa aamulla, että se tietty vaate (..tässä tapauksessa siis ne farkut..) on pesussa. Mitäs sitten tehdään? No sovelletaan tietysti! Tuosta johtuen jakun neitsytmatkaa pääsi farkkujen sijasta myötäilemään hame. Jotenkin tuosta yhdistelmästä kuitenkin jäi vähän laimea maku suuhun. Ei pöllömpi, muttei erityisen kivakaan..  Jakku kylläkin on tosi kiva, ehkä se löytää sopivamman kaverinsa joskus myöhemmin!

Jakku - kirppis+DIY, neule - JC, koru ja hame - DIY, kengät DinSko

Tuosta kampauksesta kyllä tykkäilin kovasti, liian usein tulee pidettyä hiuksia vaan auki tai nutturalla.. Kivaa vaihtelua! Aamulla oli sen verran aikaa että huulet ja kynnetkin sain ihan samaan sävyyn maalailtua, tuli jotenki ladylike fiilis tollasesta yllättävästä yhteensopivuudesta :D

P.S ..tarttisin ehkä hiukan isomman laukun.. Tällä menolla ei kellään nimittäin oo epäilystäkään mitä mukanani kanneskelen:D

Pehmoenkeli

Tänään oli aivan ihana päivä. Ei mitään erityistä ohjelmaa, aikaa vain itselleni. Eräs työkeikka siirtyikin yllättäen myöhemmälle, siitä johtuu tämä ihana vapaapäivä. Tänään siis ehdin tehdä kaikkea mitä huvitti, muunmuassa väkersin erään aikaisemmin tällä viikolla alottamani paitulin valmiiksi. Collegepaidat ovat mielestäni yleensä kuolettavan tylsiä ja siksi yritänkin pysyä niistä erossa, mutta viileähkö syksytuuli ohjaili minua kangasshoppailureissullani kuitenkin tuon ihanan lämpöisen harmaan collegen pariin. Mikään tavallinen lopputulos ei siis ollut hakusessa, niinpä annoin luovuuteni virrata. Olen ihan pikkutytöstä asti tykännyt tosi paljon enkeleistä, ja kuulemma puin silloin vauvaikäisen pikkuveljenikin pikku enkeliksi pitsimekkoineen ja siipineen kaikkineen! Sieltä siis ehkä juontaa tämä ihastukseni enkelin siipiin ja sellaiset päätinkin paitulini selkämykseen taiteilla.

Tässä siipienmaalaus/koristelutarvikkeet; mustaa kangasmaalia, pieniä lasihelmiä sekä kapeaa koristeketjua

Minun tapauksessani koko paita siis syntyi alusta asti itse, mutta jos innostutte ja kaapeista löytyy lojumasta sopivan tylsähkö piristystä kaipaava college niin toki nuo siivet voi jo valmiiseenkin paitaan tehdä. Maalailin siis kuvion ihan vapaalla kädellä hiukan ohennetulla kangasmaalilla ja sen kuivumisen ja silittämisen jälkeen ompelin helmet ja ketjun pätkät siipien reunoja korostamaan. Silitys siis on siksi erityisen tärkeä työvaihe, että sen aikana maali kiinnittyy kankaaseen, jonka jälkeen vaatteen voi heittää huoletta vaikka pesukoneeseen. 

Yksityiskohta toisesta siivestä

Halusin paidan etupuolellekin jonkun jujun ujuttaa, ja nappasin kangaspinkoista collegen kaveriksi mustaa pitsiä. Siitä tein keskelle eteen sekä hihoihin noin 5cm levyiset pitsiraidat. Ne toivat koko vaatteeseen yhtenäisempää tunnelmaa ja kivaa erilaisuutta.

 Valmistuneen enkelipaitani lisäksi hymy nousi huulilleni mm koska..

     1. sain nukkua niin pitkään kun halusin ja hillua yöpuvussa koko aamupäivän
     2. ei ollut pakko tehdä mitään
     3. aurinko paistoi ja oli kaikin puolin aivan mahtava syyssää
     4. ..mikä onkin jo itsessään ihan tarpeeksi hyvä syy lähteä piristävälle juoksulenkille
     5. lenkin jälkeen oli ihana olo ja intialainen ruoka maistui erityisen hyvältä
     6. nyt saan mennä sohvalle löhöämään ja katsomaan jotain telkkarihömppää ilman sitä tunnetta että
         ihan kohta pitäisi taas lähteä jonnekin

Nauttikaa vielä viikonlopun viimeisitä hetkistä!

One extra day, anyone?

Kiirettä pitää mutta kun pysyy tehokkaana niin kaiken suunnitellun saa kyllä tehtyä. Ainakin melkein. Tällainen elämäntapa tosin ei ehkä ole se kaikkein miellyttävin mutta en halua mistään tinkiäkään. Viikonloppukin on jo bookattu täpötäyteen, mutta tänään töiden jälkeen ehdin onneksi vähän löysätä ja lähteä ihanien ja superrakkaiden kaverien kanssa vapaalle. Ah, mikä ihana ajatus! Oikein piristysruiske tämän kiireen keskellä. Ystävät on tärkeitä, pitäkää omistanne kiinni:) Tänään satoi taas vaihteeksi jos ette ole sattuneet huomaamaan, joten en ollut riemusta kiljuen lähdössä ulos väistelemään lätäköitä.  Tässä siis pari pikaista napsausta koulun portailta!

Miten sä osaat?!

Tuo otsikon kysymys on minulle usein esitetty hämmästelevän naamataulun kera. Kehuja itse tekemistään jutuista on aina tietysti tosi kiva kuulla, mutta tuohon kysymykseen en oikein koskaan ole osannut vastata. Siispä päätinkin ottaa asiakseni tutkia hiukkasen historian kahisevia sivuja omalta osaltani, ja vanhoista valokuva-albumeista otsikon kysymykseen löytyikin vastaus ihan hujauksessa. Keräilin siis tänne muutamia lapsuuskuvia itsestäni, niitä oli itse asiassa aikasta hauska selailla! Tulin siihen tulokseen, että jos intoa käsitöihin on aina ollut rajaton määrä ja ompelemaan on oppinut ennen kuin ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, niin eihän se sitten kai ole ihme että homma nykyäänkin sutjakasti sujuu!:D Toivottavasti teillä on yhtä hauskaa näiden kuvien parissa kun minulla on, täällä hekottelen itsekseni..

Kauneudesta olen näköjään ollut kiinnostunut
ihan pikkutytöstä asti, äidin voiteet oli kiinnostavia!

..tyyli näyttää olevan hallussa..

...innostuin mistä tahansa käsitöihin liittyvästä
(ja tarkemmin ajatellen innostun kyllä vieläkin:D)

..langanvärjäys oli mielestäni noin 6 vuotiaana tosi in..!

silkkimaalausta tyylillä! Jo pienenä piti
olla edustava look helmikaulakoruineen..

..ja värjäyksen jälkeen langoista syntyi vaikka mitä!

lentomatkoillakaan en malttanut katsella piirrettyjä kuten muut lapset,
vaan jotain näpertelemistä oli pakko olla!

..taiteilija työssään..

..ja toisen teoksen äärellä..

vähän isompana jälki olikin jo vähän suunnitelmallisempaa,
intiaanikesästä näyttää olevan kuva napattu
ainakin kuvioista päätellen

Välillä tuli väsy kesken kaiken mutta innostus
tekemiseen ei lopahtanut koskaan!:)

Tuon viimeisen kuvan kaltaisia hetkiä tapahtuu kyllä ihan nykypäivänäkin aika usein, en ehkä ihan NUKAHDA sentään (ainakaan toivottavasti:D), mutta kun on inspiraatio päällä niin ei millään jaksaisi lopettaa vaikka väsy jo painaakin simmuja kiinni. Näitä kuvia katsellessani ei kyllä tulisi mieleenkään kyseenalaistaa sitä suurinta intohimoani! Minun on vain yksinkertaisesti pakko tehdä käsilläni jotain -joskus pienempää, joskus suurempaa - mutta sitä ilman en vain osaa olla!

kullan sävyissä

Virkkuutaitoiset rautakauppaan mars! Sieltä saa nimittäin ostettua tuollaista metalliketjua hopeana tai kultaisena (pari-kolme euroa metri), ja siitä syntyy helposti muutaman virkkuusilmukan avulla aikasta kivoja koruja. Tuota kun ryhdyin tekemään, minulla oli suunnitelmissa tehdä isohko koru, johon olisi kuulunut myös pitsiä. Onnistuin kuitenkin hillitsemään himoni överiyteen (onkohan tuo edes sana..?) ja päädyin siihen tulokseen että tässä tilanteessa less is more. Ketjun toiseen reunaan virkkasin hieman kiiltäväpintaisella langalla yhden rivin niitä maailman helpoimpia ala-asteella opittuja virkkuusilmukoita ja tadaa, normi ketju olikin jo paljon kivemman näköistä! Niitä eilen ylistämiäni pihtejä tarvittiin taas avuksi, että lenkit sain avattua ja kiinnitettyä haluamiini kohtiin. Itse tein tuollaisen 'kauluskorun' mutta toki tuolla tekniikalla voi muunkin muotoisia luomuksia väsäillä. Ketjua jäi jäljelle kaulakorusta vielä muutama lenkki, josta tein superhyperyksinkertaisen, mutta kylläkin tosi kivan rannekorun. Mä ainakin tykkään, entäs te?:)

Toinen kullansävyinen DIY juttu oli myös hirmu yksinkertainen. Kavensin nimittäin muutama viikko sitten kirpparilta löytämäni villakangasjakun olkapäitä hieman ja vaihdoin kultaiset napit normaalien ja tylsien valkoisten tilalle. Tuli heti ihan uutta särmää peliin!

leather'n lace

Otsikostakin joku tosi hyvän päättelykyvyn omaava voi keksiä että tänään mulla oli päällä nahkaa ja pitsiä. Vastakohdat ja hyvinkin erilaiset materiaalit luo kivoja kontrasteja minkä avulla asuihin saa helposti kiinnostavuuttaa. Muutama päivä sitten teille esittelemäni pökät pääsivät tänään koeajolle ja pakko kyllä sanoa että ovat kivan näköisyytensä lisäksi vielä todella mukavatkin! Tuo tänäänkin takaraivolla keikkuva nuttura on lähiaikoina kyllä ollut oikea pelastuskampaus, sen tekeminen kestää noin 30 sekuntia ja se onkin sitten ainoa hetki päivästä kun tarvitsee hiuksista huolehtia!:D

Laukkukaverina tänään sama kuin eilen, olen aivan rakastunut tuohon kirpparilöytööni! Sormus niin ikään kirpparilta, sekin kuuluu tämän hetken rakkauslistalleni.

Tässäpäs nyt teille sitten pällisteltäväksi sitä DIY projektia joka eilen aiheutti paljonkin turhaannusta ja harmia. Silloin ei oikein liimapyssy meinannut toimia (tekijässähän siis ei missään nimessä voi olla vikaa, hehheh:D), ja kiinnitysratkaisukin oli auki. Tänään kuitenkin paremmalla menestyksellä uudemman kerran yrittämään ja hienohan siitä kaiken säädön jälkeen tuli. Koru on siis tehty askartelukaupoista löytyvästä massasta, jota voi muotoilla kuten muovailuvahaa, ja uuniin laitettaessa se jähmettyy kovaksi. Paisto-operaation jälkeen suihkautin päälle hieman kiiltoa antavaa lakkaa ja palaset yhdistelin hopeanvärisen ketjun lenkeillä, missä pienet pihdit olivat voittamaton apu.  Kiinnityssysteemiksi lopun kaiken päätyivät mustat silkkinauhat, jotka solmitaan rusetille niskaan. Mitäs olette mieltä? :)

Tuota massaa jäi korun palaset muotoiltuani jäljelle pieni kikkare, josta tein avaimenperän toivottoman pienen avainnippuni löytämisen helpottamiseksi. Espanjaksi rakkautta julistava tekeleeni muistuttaa minua joka päivä rakkaastani, vaikka hän tällä hetkellä toisella puolella maailmaa asusteleekin.

Taas on itse tekemisessä rakkaus-jakso meneillään, tänään innostuin nimittäin ostelemaan kankaita oikein urakalla! Mikä siinä on että tykkään hipelöidä kaikkea kiiltävää ja kimaltavaa? Harakka esi-isänä? Kimallusten seurassa hujahti nimittäin tovi jos toinenkin Eurokangasreissullani. Mukaan tarttui kuitenki (ainakin toistaiseksi) vähän maltillisempia kankaita, tosin hirmu kivoja nekin. Lähdenkin tästä ompelukoneen ääreen..

No voihan *****!

Minulla on itse tekemiseen viha-rakkaus suhde. Rakkauskaudet ovat yleensä pitkiä ja silloin saan aikaan vaikka mitä ihania juttuja, mutta vihan hetkinä kaikki tuntuu menevän pieleen. Nyt on sellainen hetki. Minun piti tänään saada valmiiksi eräs kiva uusi juttu ja vieläpä esitelläkin se teille täällä blogissa mutta kun ei. Ei, ei, ei! Mikään ratkaisu ei tuota haluamaani lopputulosta. Päätin että nyt saa riittää ja kokeilen huomenna uudestaan, josko vaikka yön aikana sopiva ratkaisu ponnahtaisi mieleen. Siihen asti saatte tyytyä ärsyynytyneeseen löpinääni ja tämän päivän asukuviin. Anteeksi.

Takki - Zara, neule - forever 21, kengät - Bianco, ranteenlämmittimet - DIY, laukku kirpparilta ja shortsit pätkitty mummulan kaapeista löytyneistä housuista

Paistaa se aurinko risukasaankin, (vaikka tänään ei kyllä auringosta ollut tietoakaan..) eipähän ainakaan enää ole sitä isoa matikkamörköä stressaamassa kun koe tuli tehtyä. Toivottavasti teillä oli parempi päivä kun mulla!