Miten sä osaat?!

Tuo otsikon kysymys on minulle usein esitetty hämmästelevän naamataulun kera. Kehuja itse tekemistään jutuista on aina tietysti tosi kiva kuulla, mutta tuohon kysymykseen en oikein koskaan ole osannut vastata. Siispä päätinkin ottaa asiakseni tutkia hiukkasen historian kahisevia sivuja omalta osaltani, ja vanhoista valokuva-albumeista otsikon kysymykseen löytyikin vastaus ihan hujauksessa. Keräilin siis tänne muutamia lapsuuskuvia itsestäni, niitä oli itse asiassa aikasta hauska selailla! Tulin siihen tulokseen, että jos intoa käsitöihin on aina ollut rajaton määrä ja ompelemaan on oppinut ennen kuin ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, niin eihän se sitten kai ole ihme että homma nykyäänkin sutjakasti sujuu!:D Toivottavasti teillä on yhtä hauskaa näiden kuvien parissa kun minulla on, täällä hekottelen itsekseni..

Kauneudesta olen näköjään ollut kiinnostunut
ihan pikkutytöstä asti, äidin voiteet oli kiinnostavia!

..tyyli näyttää olevan hallussa..

...innostuin mistä tahansa käsitöihin liittyvästä
(ja tarkemmin ajatellen innostun kyllä vieläkin:D)

..langanvärjäys oli mielestäni noin 6 vuotiaana tosi in..!

silkkimaalausta tyylillä! Jo pienenä piti
olla edustava look helmikaulakoruineen..

..ja värjäyksen jälkeen langoista syntyi vaikka mitä!

lentomatkoillakaan en malttanut katsella piirrettyjä kuten muut lapset,
vaan jotain näpertelemistä oli pakko olla!

..taiteilija työssään..

..ja toisen teoksen äärellä..

vähän isompana jälki olikin jo vähän suunnitelmallisempaa,
intiaanikesästä näyttää olevan kuva napattu
ainakin kuvioista päätellen

Välillä tuli väsy kesken kaiken mutta innostus
tekemiseen ei lopahtanut koskaan!:)

Tuon viimeisen kuvan kaltaisia hetkiä tapahtuu kyllä ihan nykypäivänäkin aika usein, en ehkä ihan NUKAHDA sentään (ainakaan toivottavasti:D), mutta kun on inspiraatio päällä niin ei millään jaksaisi lopettaa vaikka väsy jo painaakin simmuja kiinni. Näitä kuvia katsellessani ei kyllä tulisi mieleenkään kyseenalaistaa sitä suurinta intohimoani! Minun on vain yksinkertaisesti pakko tehdä käsilläni jotain -joskus pienempää, joskus suurempaa - mutta sitä ilman en vain osaa olla!